Tammikuun seikkailut on loppu ja olen nyt kotona. Mi casa. Koti, jossa voi levittää omat tavaransa ja kokata lempiruokaa, jättää likaiset astiat lojumaan ja kutsua ystäviä teelle. Myös muksu on ikionnellinen; ei enää vaihtuvia ystäviä ja oksentamista bussissa vuoristoteillä, ravintolan etsimistä ja isän saapumisen odottamista.
Tepoztlan on kylän nimi ja sen lempinimi Pueblo Magico antaa viitteitä New Age -ihmisten kerääntymiselle. Löytyy joogatuntia, luomumarkkinaa ja ayurvedista hoitolaa. Maisemat ovat huumaavat, pensaat kukkivat aniliinia ja kylää ympäröivät jyrkät vuoret. Kattolla saa aamuauringon noustessa tehdä aurinkotervehdyksiä ja jos onni potkaisee, saa tähtitaivaan alla shiatsuhierontaa. Talo toimii paitsi kätilöoppilaiden majoitustilana, myös synnytystupana. Minun, muksun ja isänsä lisäksi talossa asuu tällä hetkellä venäläislähtöinen perhe, jonka tuorein tulokas täyttää tänään kuukauden. Pieni syntyi talon ammeeseen Angelinan käsiin. Mukaan mahtuu myös ruokaa kerjäävä koditon kissa, pieni torakka- ja skorpionikolonisaatio sekä Angelinan karkailevat koirat.
Angelina on toiminut kätilönä 40 vuotta, 13-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen hän kulki äitinsä ja isoäitinsä mukana synnytyksissä oppimassa heidän tietotaitoaan. Ja jokainen nainen on opettanut lisää, Angelinalle synnytyksiä on hänen omien sanojensa mukaan kertynyt 13 400. Vilkkaimpina vuosina synnytyksiä on ollut enemmän kuin vuodessa päiviä, jossain kuussa jopa 42 syntymää. Kuten arvata saattaa, on hän aikamoinen matami! Aamulla hän ehtii kokata perheelleen (mies ja viisi poikaa, joista kaksi asuu vielä kotona) ennen kuin aloittaa työt. Hän hoitaa kotisynnytysten lisäksi raskauden seurantaa, postpartum-käyntejä ja lapsettomuudesta kärsiviä. Tämän lisäksi hän muun muassa maalaa ja siivoaa uutta asuntoa pojalleen, rakentaa uutta puutarhaansa ja esittelee lähialueen luolia vierailleen.
Angelinan kanssa työskentelee aina useita kätilöitä. Tällä hetkellä paikalla on minun lisäkseni Laura Tanskasta ja Bernadett Oregonista. Koska espanjankielentaitoni on vielä harjoituksen alla, on muista kätilöistä ollut iso apu orientoitumisessa paikkaan. Samalla nautin siitä, että pääsen näkemään useamman kätilön työskentelyä ja kuulemaan monen viisaan kätilön tarinoita.
Bernadett tekee pienimuotoista dokumenttia siitä, miksi naiset haluavat synnyttää kotona. Hän nauhoittaa naisten kertomukset heidän äidinkielellään ja toivoo mahdollisimman monta kansallisuutta mukaan. Näin ollen muakin kuullaan omalla äidinkielelläni! Dokumentin vuoksi ajauduin pohtimaan omaa matkaani kotisynnyttäjäksi. Yksi viimeisimmistä vastauksista uteliaille on ollut se, että lapseni päätti haluavansa syntyä kotiin. Ja intuitio, se tosiaan oli yksi merkittävin tekijä. Tämän lisäksi turvallisuuden tunne omassa kodissa ja oman päätäntävallan ylläpitäminen olivat merkittävässä osassa. Suomalaisessa kotisynnytystutkimuksessa esillä olivat hyvin samankaltaiset teemat; oman kotiympäristön tärkeys, synnytyksen näkeminen luonnollisena prosessina, lisääntynyt autonomia, edellinen synnytyskokemus, epäluottamus sairaalaa kohtaan, halu valita synnytykseen osallistujat ja muiden lasten läsnäolo.
Ja itse voin tuon listan allekirjoittaa, kun olen suomalaisten kotona synnyttäneiden naisten kertomuksia kuunnellut. Varsinkin edellinen synnytyskokemus ja epäluottamus sairaalaa kohtaan on keskiössä useiden naisten päätöksessä (kurkkaa blogi nimeltä synnytysloukkaus, jos kaipaat lisää perspektiiviä). Bernadett kertoi, että meksikolaisten naisten keskuudessa vahvin syy päätyä kotisynnytykseen on oman autonomian ylläpitäminen. Naiset ovat vahvoja, eivätkä halua sairaalan alistavaan kohteluun. Ja täällä sairaalat ovatkin uskalikoille, sillä synnyttäjät eivät saa ottaa yhtään tukihenkilöä ja kohtelu on usein epäkunnioittavaa. Olen itse päässyt opiskeluideni aikana työskentelemään Suomessa sairaaloissa, enkä halua vahvistaa vastakkaisasettelua sairaala- ja kotisynnytysten välillä. Olen kohdannut ihania ja taitavia kätilöitä sekä kuuntelevaa ja arvostavaa työskentelyä. Ja kuitenkin samalla näen sen suuren järjestelmän kankeuden, kiireen ja etäällä olemisen.
Ja etäällä täällä Meksikossa ei sitten olla. Angelina on ihanan hersyvä ja lämpöinen nainen, joka halaa tiukasti ja tykkää nokosista. Pienet nokoset synnytyksen jälkeen synnyttäjän vieressä samalla sängyllä on nähty ja niin myös ihanaa hellittelypuhetta koko perheelle. Iholla ja lähellä todellakin ollaan. Naurattaa meidän opinnäytetyön tulokset, joiden mukaan Suomessa naiset kokevat kätilön koskettavan todella vähän synnytyksen aika heitä. Älkää peljästykö, jos palaan täältä hiplailevana takaisin!
Mutta synnyttää kotona, voi kiitos vielä joskus uudestaan! Kun saa sulkeutua omaan maailmaan tietäen samalla, että kukaan ei tule rauhaa rikkomaan. Ei yllättäviä ihmisiä, ääniä, uusia hajuja. Oma turvallinen ja tuttu tila, jossa voi olla juuri niinkuin itse haluaa. Koti. Synnytysregressio on osa luontaista synnytyksen kulkua, endorfiinien ja oksitosiinien ilotulitusta. Sen tilan vaaliminen on iso osa kätilön työtä, sillä jos halutaan luottaa kehon taitoon synnyttää, on annettava keholle tilaa toimia. Vieras paikka, uudet hajut, kirkkaat valot, kysymykset ja tuntemattomat ihmiset pystyvät kiskomaan kenet tahansa maan pinnalle sieltä kuplastaan, vaikka tarkoitus olisikin miten hyvä ja turvallisuudenhakuinen. Voi ihanat kätilöt, lopettakaa edes se lörpöttely, siivoaminen ja touhuilu kun vauva on syntynyt ja kunnioittakaa hiljaisuudella ja kunnioituksella sitä pyhää hetkeä kun vanhemmat rakastuvat pienokaiseensa. Edes se kaksikymmentä minuuttia vähän kauempana, ilman kohdun painelua ja napanuoran ronkkimista, ihan vaan tilannetta tarkkaillen ja elämän ihmettä ihaillen.
Olen saanut purkaa omia romanttisia näkemyksiäni kotisynnytyksistä jo jonkun aikaa. Olen päässyt kuulemaan tarinoita siitä, kun ei löydäkään itselle kätilöä, joka tukisi omia toiveitaan. Tai kun valinnanvaraa ei edes ole, on valittava se ainut, joka on tarjolla tai sitten ei ole edes ketä valitä. Tarinoita, kun synnytys ei etene, kun joudutaan puuttumaan tai lähtemään sairaalaan. Tarinoita pettymyksestä ja epäluottamuksesta. Kun omaa rauhaa ja tilaa ei kunnioiteta. Kuulin juuri tuoreen synnytyskertomuksen näiltä suunnilta, jossa rauhaa rakastava herkkä nainen oli tehnyt koko yön kotona kovasti töitä ja sai kuulla kätilöltä kannustuksen; 9cm ja loppusuora häämöttää! Aamuaurinko toi mukanaan päällepäsmäröivän anopin ja seuraava sisätutkimus paljasti karun totuuden, 7cm. Tarina päätyy sairaalaan ja sektioon. Nyt kun olen saanut Angelinan työskentelyä seurata, saan taas hieman raottaa ruusunpunaisia lasejani. Meksikolaiseen kulttuuriin sopien Angelina on vanhempana naisena melkoisen dominoiva, kova pulisemaan ja haastamaan. Siihen ruusunpunaiseen hämärään kotisynnytykseen en siis osaa häntä vielä sijoittaa, mutta ehkä en vielä yhden synnytyksen perusteella piirrä liian tiukkaa kuvaa hänestä. Kunnioitan todella paljon hänen kokemustaan ja intuitiotaan ja taitoaan olla läsnä sydämellä. Itse rauhallisena ja herkkänä (suomalaisena!) ihmisenä, saankin nyt kasvattaa nahkaani ja oppia itseeni tuota matami-energiaa. Sillä haluan olla taitava kätilö, joka osaa työskentelyssään hyödyntää molempia puolia, voimaa ja herkkyyttä.
Siitä ensimmäisestä synnytyksestä aivan pian lisää!
Angelina on toiminut kätilönä 40 vuotta, 13-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen hän kulki äitinsä ja isoäitinsä mukana synnytyksissä oppimassa heidän tietotaitoaan. Ja jokainen nainen on opettanut lisää, Angelinalle synnytyksiä on hänen omien sanojensa mukaan kertynyt 13 400. Vilkkaimpina vuosina synnytyksiä on ollut enemmän kuin vuodessa päiviä, jossain kuussa jopa 42 syntymää. Kuten arvata saattaa, on hän aikamoinen matami! Aamulla hän ehtii kokata perheelleen (mies ja viisi poikaa, joista kaksi asuu vielä kotona) ennen kuin aloittaa työt. Hän hoitaa kotisynnytysten lisäksi raskauden seurantaa, postpartum-käyntejä ja lapsettomuudesta kärsiviä. Tämän lisäksi hän muun muassa maalaa ja siivoaa uutta asuntoa pojalleen, rakentaa uutta puutarhaansa ja esittelee lähialueen luolia vierailleen.
Angelinan kanssa työskentelee aina useita kätilöitä. Tällä hetkellä paikalla on minun lisäkseni Laura Tanskasta ja Bernadett Oregonista. Koska espanjankielentaitoni on vielä harjoituksen alla, on muista kätilöistä ollut iso apu orientoitumisessa paikkaan. Samalla nautin siitä, että pääsen näkemään useamman kätilön työskentelyä ja kuulemaan monen viisaan kätilön tarinoita.
Bernadett tekee pienimuotoista dokumenttia siitä, miksi naiset haluavat synnyttää kotona. Hän nauhoittaa naisten kertomukset heidän äidinkielellään ja toivoo mahdollisimman monta kansallisuutta mukaan. Näin ollen muakin kuullaan omalla äidinkielelläni! Dokumentin vuoksi ajauduin pohtimaan omaa matkaani kotisynnyttäjäksi. Yksi viimeisimmistä vastauksista uteliaille on ollut se, että lapseni päätti haluavansa syntyä kotiin. Ja intuitio, se tosiaan oli yksi merkittävin tekijä. Tämän lisäksi turvallisuuden tunne omassa kodissa ja oman päätäntävallan ylläpitäminen olivat merkittävässä osassa. Suomalaisessa kotisynnytystutkimuksessa esillä olivat hyvin samankaltaiset teemat; oman kotiympäristön tärkeys, synnytyksen näkeminen luonnollisena prosessina, lisääntynyt autonomia, edellinen synnytyskokemus, epäluottamus sairaalaa kohtaan, halu valita synnytykseen osallistujat ja muiden lasten läsnäolo.
Ja itse voin tuon listan allekirjoittaa, kun olen suomalaisten kotona synnyttäneiden naisten kertomuksia kuunnellut. Varsinkin edellinen synnytyskokemus ja epäluottamus sairaalaa kohtaan on keskiössä useiden naisten päätöksessä (kurkkaa blogi nimeltä synnytysloukkaus, jos kaipaat lisää perspektiiviä). Bernadett kertoi, että meksikolaisten naisten keskuudessa vahvin syy päätyä kotisynnytykseen on oman autonomian ylläpitäminen. Naiset ovat vahvoja, eivätkä halua sairaalan alistavaan kohteluun. Ja täällä sairaalat ovatkin uskalikoille, sillä synnyttäjät eivät saa ottaa yhtään tukihenkilöä ja kohtelu on usein epäkunnioittavaa. Olen itse päässyt opiskeluideni aikana työskentelemään Suomessa sairaaloissa, enkä halua vahvistaa vastakkaisasettelua sairaala- ja kotisynnytysten välillä. Olen kohdannut ihania ja taitavia kätilöitä sekä kuuntelevaa ja arvostavaa työskentelyä. Ja kuitenkin samalla näen sen suuren järjestelmän kankeuden, kiireen ja etäällä olemisen.
Ja etäällä täällä Meksikossa ei sitten olla. Angelina on ihanan hersyvä ja lämpöinen nainen, joka halaa tiukasti ja tykkää nokosista. Pienet nokoset synnytyksen jälkeen synnyttäjän vieressä samalla sängyllä on nähty ja niin myös ihanaa hellittelypuhetta koko perheelle. Iholla ja lähellä todellakin ollaan. Naurattaa meidän opinnäytetyön tulokset, joiden mukaan Suomessa naiset kokevat kätilön koskettavan todella vähän synnytyksen aika heitä. Älkää peljästykö, jos palaan täältä hiplailevana takaisin!
Mutta synnyttää kotona, voi kiitos vielä joskus uudestaan! Kun saa sulkeutua omaan maailmaan tietäen samalla, että kukaan ei tule rauhaa rikkomaan. Ei yllättäviä ihmisiä, ääniä, uusia hajuja. Oma turvallinen ja tuttu tila, jossa voi olla juuri niinkuin itse haluaa. Koti. Synnytysregressio on osa luontaista synnytyksen kulkua, endorfiinien ja oksitosiinien ilotulitusta. Sen tilan vaaliminen on iso osa kätilön työtä, sillä jos halutaan luottaa kehon taitoon synnyttää, on annettava keholle tilaa toimia. Vieras paikka, uudet hajut, kirkkaat valot, kysymykset ja tuntemattomat ihmiset pystyvät kiskomaan kenet tahansa maan pinnalle sieltä kuplastaan, vaikka tarkoitus olisikin miten hyvä ja turvallisuudenhakuinen. Voi ihanat kätilöt, lopettakaa edes se lörpöttely, siivoaminen ja touhuilu kun vauva on syntynyt ja kunnioittakaa hiljaisuudella ja kunnioituksella sitä pyhää hetkeä kun vanhemmat rakastuvat pienokaiseensa. Edes se kaksikymmentä minuuttia vähän kauempana, ilman kohdun painelua ja napanuoran ronkkimista, ihan vaan tilannetta tarkkaillen ja elämän ihmettä ihaillen.
Olen saanut purkaa omia romanttisia näkemyksiäni kotisynnytyksistä jo jonkun aikaa. Olen päässyt kuulemaan tarinoita siitä, kun ei löydäkään itselle kätilöä, joka tukisi omia toiveitaan. Tai kun valinnanvaraa ei edes ole, on valittava se ainut, joka on tarjolla tai sitten ei ole edes ketä valitä. Tarinoita, kun synnytys ei etene, kun joudutaan puuttumaan tai lähtemään sairaalaan. Tarinoita pettymyksestä ja epäluottamuksesta. Kun omaa rauhaa ja tilaa ei kunnioiteta. Kuulin juuri tuoreen synnytyskertomuksen näiltä suunnilta, jossa rauhaa rakastava herkkä nainen oli tehnyt koko yön kotona kovasti töitä ja sai kuulla kätilöltä kannustuksen; 9cm ja loppusuora häämöttää! Aamuaurinko toi mukanaan päällepäsmäröivän anopin ja seuraava sisätutkimus paljasti karun totuuden, 7cm. Tarina päätyy sairaalaan ja sektioon. Nyt kun olen saanut Angelinan työskentelyä seurata, saan taas hieman raottaa ruusunpunaisia lasejani. Meksikolaiseen kulttuuriin sopien Angelina on vanhempana naisena melkoisen dominoiva, kova pulisemaan ja haastamaan. Siihen ruusunpunaiseen hämärään kotisynnytykseen en siis osaa häntä vielä sijoittaa, mutta ehkä en vielä yhden synnytyksen perusteella piirrä liian tiukkaa kuvaa hänestä. Kunnioitan todella paljon hänen kokemustaan ja intuitiotaan ja taitoaan olla läsnä sydämellä. Itse rauhallisena ja herkkänä (suomalaisena!) ihmisenä, saankin nyt kasvattaa nahkaani ja oppia itseeni tuota matami-energiaa. Sillä haluan olla taitava kätilö, joka osaa työskentelyssään hyödyntää molempia puolia, voimaa ja herkkyyttä.
Siitä ensimmäisestä synnytyksestä aivan pian lisää!