Se matka, se alkoi Meksikosta. Oli vuosi 2008, olin rakkauteni kanssa tutustumassa maailmaan, toisiimme ja itseemme. Sillä reissulla matkaan tarttui espanjan kielen perusteet ja yksi pieni hippunen vatsaan kasvamaan. Guatemalassa tutustuin Maya-"horoskooppeihin" ja sieltä nousi esiin, että minulle sopisi ammattina kätilö. Lopullinen päätös syntyi keväällä 2009, kun olin lukenut Aila Miettinen-Jaakkolan ja Frederick Leboyerin kirjat. Vahvistin viimein itselleni, että lähden opiskelemaan kätilöksi ja synnytän lapseni kotona. Molemmat asiat toteutuivat sitten syksyllä, ja samalla sain kiinni voimastani ja suunnastani.
Matka rakkaudesta synnytykseen on alkanut jo vuosia sitten. Se on tarkoittanut kätilökoulutuksen tarjoamaan pohjaa tiedolle ja pohdinnalle. Merkittävässä roolissa ovat olleet ne kymmenet ammattilaiset, jotka ovat harjoittelussa eri osastoilla ja toimintayksiköissä näyttäneet, miten kohdataan ja miten annetaan apua. Olen saanut vihiä siitä, mitä terveydenhuollossamme tapahtuu.
Ja samanaikaisesti, opintopisteiden ulkopuolella, olen saanut oppia upeilta naisilta, läheltä ja kaukaa. Olen saanut tukihenkilön roolissa osallistua useaan synnytykseen, jossa olen ollut pohjiani myöten vaikuttunut naisten voimasta. Kuunneltuani useita eri kätilöitä Suomessa ja maailmalla, olen oppinut, millainen on kätilön sydän. Jotain sellaista, mikä on kätilönä olemisen elinehto, mutta mitä kätilökoulutuksessa ei uskalleta opettaa.
Matkani saa tietynlaisen päätöksen tänä keväänä, ympyrä sulkeutuu. Palaan Meksikoon, sen nelivuotiaaksi kasvaneen hippusen kanssa. Matkan tavoitteena on saada vahvistus sille, mitä merkitsee olla kätilö, joka toimii sydämellään. Samanaikaisesti tarkoituksena on antaa itselleni tilaa olla se nainen joka olen; vapaa, viisas ja rohkea lentämään.
Toivotan sinut tervetulleeksi seuraamaan matkaa. Sitä joka on jo alkanut vuosia sitten ja sitä joka on juuri alkamassa.